keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Mietteitä menneestä ja tulevasta


Heips! Siitä onkin taas jo aikaa, kun olen viimeksi bloggaillut, mutta säännöllisen epäsäännölliseenhän tänne on ennenkin postauksia tupsahdellut. Uusi vuosi toi kuitenkin mukanaan uusia mahdollisuuksia ja uuden tietokoneen, joten ainakin mulla olisi paremmat mahdollisuudet tuottaa sisältöä tänne. Viimeksi nimittäin esimerkiksi tehdessäni ääniraidallista videota, jouduin käyttämään ohjelmia kahdella eri läppärillä, joilla molemmilla on omat puutteensa, että sain sen kasaan. 


Musta myös tuntuu, että viimeaikoina blogimaailma on taas menettänyt suosiotaan jonkin verran, joten päivittely on jäänyt ehkä siitäkin syystä lähinnä instagramin puolelle, jossa pyörii tällähetkellä todella aktiivinen hevoskäyttäjien yhteisö. Toisaalta välillä olisi kuitenkin taas ihan kiva kirjoitella pidemmästikin kuulumisia, joten siinä mielessä ehkä olisi ihan hyvä hetki herätellä blogia jälleen enemmän eloon.

Marras- ja joulukuun aikana postauksia ei kuulunut, mutta meillä meni ihan kivasti Hilman kanssa. Kisoja meillä ei polleparkin jälkeen enää kuluneelle kaudelle tullut sitten kuitenkaan. Muutamissa estetreeneissä kuitenkin käytiin ja muuten ollaan treenailtu itsenäisesti kotona. Pientä päänvaivaa Hilma on kuitenkin onnistunut aiheuttamaan mm. hokkihaavoilla ja kaiken lisäksi meillä on jälleen kaviossa reikä, samassa kaviossa ja samassa kohtaa kuin aikaisempikin. Reikä tosiaan kerkesi kasvaa jo pois, mutta ilmeisesti ei aivan täysin sillä siihen oli kerennyt yhdessä kengitysvälissä hankautua uusi irtoseinämä onkalo, mikä nyt sitten taas avattiin. Kengittäjä epäili että siinä olisi jotain sientä tai jokin bakteeri päässyt leviämään. 


Nyt sitten tosiaan taas hoidellaan kaviota ahkerasti ja toivotaan, että vaivasta päästään vielä joskus eroon. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, ettei kavio vaikuta millään lailla hevosen liikutukseen tai elämään, ruma ja silmäänpistävähän se on, mutta ei aiheuta hevoselle kipua. Reijänkohta vain täytyy pitää puhtaana ja lääkitä sitä.

Tämän kauden suunnitelmat ja muutenkin tulevaisuus on vielä aika avointa, joten en ole halunnut edes liikaa suunnitella kisakalenteria tai muutakaan juurikaan etukäteen. Minä haluaisin aivan tositarkoituksella hakea koulupaikkoja, ja mikäli sellainen sattuu löytymään toiselta paikkakunnalta, mikä on hyvin todennäköistä, on meidän päänmenoksi vastassa paljon järjestelykysymyksiä ja muutoksia. Joskus sitä tulee miettineeksi miten helppoa olisi olla sinkku ja hevoseton. Kuopiossa tulen kuitenkin asumaan vielä ainakin kesään asti, joten sitä ennen olisi tavoitteena kisata edes joitain alkukauden kisoja.





Tämän postauksen kuvituksena toimi äitin ottamat räpsyt meidän joulukuisista hankitreeneistä :)!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Hallikauden ensimmäiset kisat

Postauksen kuvat c. Annu Suvilehto / annnsu.kuvat.fi

15.10 me käytiin availemassa hallikautta JSR:n kisoissa polleparkissa. Lähtö hieman jännitti, sillä Hilma on lastattu viimeksi reilu ehkä 9kk sitten kun me muutettiin taitotalleille ja silloin ja sitä ennen oli muutamina kertoina ilmennyt hieman lastausongelmia tamman kanssa, joka on ennen kävellyt koppiin kuin koira perässä. Hilma kuitenkin yllätti positiivisesti ja stoppasi vain kerran miettimään ja tuli sitten nätisti koppiin. Lähdettiin reissuun tälläkertaa porukalla, joten samaan kyytiin tuli Hilmalle seuraksi myös toinen tamma. Tytöt matkusti oikein nätisti ja varmaan ensimmäistä kertaa Hilmakin oli niin rento kopissa, että söi heinää koko matkan. Hilma ei ole erityisen ruokakeskeinen hevonen, joten sen lahjominen ruualla ei ole toiminut ikinä jännittävissä tilanteissa ja siksi tämä olikin oikein iloinen yllätys!

Matka meni siis hyvin ja reissu oli muutenkin vielä mukavampi, kun meitä oli koko autollinen porukkaa mukana. Rataan tutustumiset ja verryttelyt sai kerrankin vieraassakin paikassa hoitaa valmentajan kanssa, nimittäin Benny lähti myös meidän mukaan. Vaikka mä olenkin suurimmaksi osaksi aina kilpaillut ilman valmentajaa tukemassa, niin kyllä ammattilaisen apu itsellekkin normaalia jännittävämmässä tilanteessa vaan on melko iso etu! 



Radat meillä eivät tälläkertaa olleet parhaimmasta päästä, enkä ollut etenkään metrin rataan ollenkaan tyytyväinen paikan päällä. Kahdeksan esteen perusrataan tuntui mahtuvan aivan liian monta pientä typerää virhettä ja lisäksi minusta tuntui, että ratsastinkin paljon normaalia epäsiistimmin. 110cm radalle sain onneksi korjattua virheitä ja lisäksi me saatiin siitä kotiintuomisina 2. sija, joten ihan hyvillä fiiliksillä päästiin lopulta kotiin lähtemään! Videoista tein ääniraidallisen version, joten tunnelmia radoista en sen enempää tälläkertaa tekstin puolelle pura, vaan päästän teidät sen pidemmittä puheitta videon pariin :).




torstai 12. lokakuuta 2017

Viimeaikaisia varustehankintoja

Viimeaikaisia käsittää sitten ajan, kun en ole juuri postaillut. Osa näistä on hankittu jo ennen kesää, eli ei nyt aivan viimeaikaista, mutta halusin nämä kuitenkin esitellä täällä blogin puolellakin! Hankinnat ovat kuitenkin käyttötavaraa parhaimmillaan ja en ole pitkiin aikoihin mitään tämän tyyppisiä postauksia toteuttanutkaan.

Otetaan tähän alkuun vaikka uudet huovat. Näitä olen hamstrannut itselleni muutamia käytettyinä ja yhden ihan uutena kisa- ja edustushuoviksi.

Horse guard yleishuopa

Tämä huopa on ainakin omasta mielestäni todella tyylikäs! Erityisesti tykkään huovan materiaalista, joka ei ole ulkopinnalta tylsä mattapintainen musta vaan kiiltävä liukaspintainen ja sisältä hengittävä ja miellyttävä hevosta vasten. Blingbling reunus on kiva extra ja laittelin tähän itse lisäksi tuon oranssin kantin viimeistelemään meidän kisalookkia. Ainoa miinus tässä huovassa on ehkä kiinnityslenkit, jotka eivät tule perinteisesti vastinhihnoihin kiinni, vaan ylemmäs satulaan samoihin lenkkeihin kuin esimerkiksi rintaremmi kiinnitetään. Kiinnityslenkit eivät ole erityisen pitkät, joten karvaromaanin kanssa saattavat vetää huopaa turhan eteen.

 Hölscer-sport flättärihuopa

Equiline flättärihuopa

Tallikaverilla oli myynnissä muutamia huopia ja muita tavaroita, niin nappasin sitten nämä kaksi ruskeaa huopaa ihan käyttöhuoviksi kotiin. Tykkään itse etenkin kesällä käyttää enemmän flättäreitä, koska ne eivät hiosta hevosen selkää niin paljon tai niin isolta alalta.

Dyon yleishuopa

Myös tämä huopa oli tutulla myynnissä käytettynä ja kerrankin kerkesin varata jotain facebookin kirppisryhmästä ensimmäisenä. Kotihuovaksi tämänkin ostin, mutta sen verran siistikuntoinen, että voisi mennä edustuskäytössäkin vielä varsin hyvin!

Sitten muutamia loimia. Tallipaikan vaihdon jälkeen jouduttiin tietysti hankkimaan Hilmalle muutamia talliloimia, sillä se siirtyi "pihattotalliin". Tosin tuossa pihatallissa on asunut nyt kokoajan se 3 hevosta, jotka lämmittävät sitä niin paljon, että siellä on välillä talvellakin lämpimämpää kuin isossa tallissa. Siitä huolimatta me ollaan pidetty Hilmalla sisätoppista talvella ja melko pitkälle kevättä, sillä mökin lämpötila saattaa vaihdella jonkun verran illan yön ja aamun välillä eikä turhat lihasjumit liian kylmässä seisomisesta ole kovinkaan kivoja. En nyt kuitenkaan esittele kaikkia tallitoppiksia, vain ainoastaan uusimman, jonka hankimme nyt syksyllä.

trinity 50g tallitoppa

Me käytiin siis tosiaan hakemassa Hilmalle hööksistä vähän kevyemmällä (50g) täytteellä tälläinen tallitoppa, joka on kyllä toiminut varsin hyvin näille keleille. Talvea varten sillä on olemassa myös 100g ja 150g toppikset + sitten tietysti on myös eri ulkotoppikset käytössä. Näillä keleillä tuo 50g on ollut ihan sopiva täyte myös pihalle kun päälle heitetään vaan sadeloimi kuoreksi. Hilmaahan ei tosiaan klipata siitä syystä, että se asuu vähän viileämmässä tallissa ja klippaamiselle ei myöskään ole ollut tarvetta, sillä Hilma ei juurikaan kasvata talvikarvaa, edes silloin kun loimittamista on koitettu lykätä ja pitää mahdollisimman pienenä, hevonen on vain palellut pihalla.

bucas freedom, kuva netistä

Tämä loimi me ostettiin myös tutuilta käytettynä. Kiva ja istuva loimi, mutta ei silti vedä ihan vertoja amigolle ja päästää esimerkiksi vedet suuremmalla todennäköisyydellä hieman läpi. Hyvä kakkosloimi kuitenkin syksyn sateisille viikoille, toinen voi rauhassa kuivaa, kun toinen on päällä niin hevonen ei ainakaan joudu menemään märkä loimi päällä pihalle.

Lisäksi uusi enkkuviltti ja villaloimi. Meillähän oli jo ennestään yksi hyvä paksu villaviltti ruskeana, mutta se jo jokseenkin elämää nähnyt, joten tämä toinen versio on huomattavasti siistimpi esimerkiksi edustustehtäviä ajatellen. Villaviltti on musta Hööksin mahavyötön ilmeisesti vanha voittoloimi, todennäköisesti myös kävelytysloimeksi ja joskus ehkä kuivatukseenkin.

Myös muutamat suojat on tullut hankittua, vaikka meidän kaapin korit pullisteleekin jo erinäköisistä suojista. Talvella ostin Hilmalle ensimmäiset nappisuojat, lamicellin etujalan jännesuojat, jotka olivat positiivinen yllätys. Myöhemmin kevät talvella ostin sille myös uudet, vähän siistimmät takajalan suojat, perus eskadronit. 

Trinity lampaankarvasuojat

Hööksin uutta kuvastoa selaillessa jo jokunen kuukausi sitten, mun oli myös ihan pakko hakea sitten Hilmalle uudet trinityn lampaankarva suojat nappikiinnityksellä, koska ne olivat mielestäni edulliset siihen nähden mitä useimmat muut samantapaiset suojat maksavat. Nämä tulee lähinnä edustuskäyttöön, sillä lampaankarva ei ole kaikista helpoin suojamateriaali pitää siistinä.

Back on track lämpösuojat

Ostettiin myös käytettynä Back On Trackin tallisuojat etujalkoihin. Näitä ei olla juurikaan vielä käytetty, aina silloin tällöin rankempien treenien jälkeen ovat kyllä olleet kylmien jälkeen jaloissa, mutta eivät vielä kertaakaan tuntia pidempiä aikoija, esimerkiksi yön yli. Kätevät nämä kuitenkin ovat olleet tarrakuoren ansiosta, ei tarvitse kääriä lämpöpinteleitä kun homma hoituu helposti suojilla.

Hilma on saanut myös muuta käytännöllistä pikkutavaraa, kuten nyppimisveitsen. Todella paljon helpompaa saada siisti harja aikaan lyhentämällä ja ohentamalla ensin veitsen avulla, ja sitten viimeistelyt saksilla. Kätevä ostos, suosittelen suuresti etenkin hevosille jotka eivät anna sormin nyppiä kuten allekirjoittaneen hevonen, jolle myös sakset on ollut kynnyskysymys korvien ja pään lähettyvissä sen jälkeen kun se muutama vuosi sitten säikähti ulkopuolista tekijää samalla kun leikkasin sen korvakarvoja... 

Hackamore, sekä taustalla pilkottaa myös juoksutusvyö

Nyppimisveitsen lisäksi ostin Hilmalle myös uuden kuolaimen, jonka löysin sattumalta hööksin alekorista. Nimittäin hackamoren, jos kuolaimetonta sopii kuolaimeksi nimittää. Olen pitemmän aikaa halunnut sille kuolaimettoman suitsitusvaihtoehdon, joten 12 euron hintaan alennettua kuolainta en voinit sivuuttaa. Kokolapussa lukee pony, mutta sehän on vain sopiva poniturpaiselle hevoselle. Nämä ovatkin päässeet jo jonkin verran käyttöön ja tykkään kyllä itse, Hilma toimii niin hyvin myös pelkältä paineelta ja istunnalta, että nämä ovat tosi hyvä vaihtelu.

Lisäksi muuta "nippelitavaraa" mm. Juoksutusvyö ja juoksutusdelta. Nopeuttaa muuten kummasti juoksutuspäivien ohjelmaa, kun ei tarvitse satuloida hevosta, eikä tarvitse joka välissä käydä vaihtamassa narun kiinnitystä.

Sitten ratsastajan hankintoihin. Kesällä mun rakkaat hyvin palvelleet, jo hyvin useaan kertaan paikkailtut chapsit repesivät sen verran pahasti, että päätin korjaamisen sijasta lähteä hakemaan uusia. Niin ja tosiaan mun ratsastuskengistäkin löytyi jo muutamat reijät ja nekin olivat vailla suutarin hellää hoivaa. Aikataulu oli  kuitenkin hieman kiireinen, sillä tarvitsin seuraavan päivän valmennukseen ehjät kengät jalkaan, eikä hööksissä ollut sitten yhtiäkään mun jalkaan sopivia chapseja, ei oikeasti yhtiäkään. Aikataulun vuoksi en lähtenyt sitten enää ajelemaan muihin alueen ratsastustarvike liikkeisiin vaan päätin repäistä ja kokeilla myös saappaita, eiväthän ne nyt olleet kuin reilu 100e kalliimpia... No, mun jalka sitten osoittautui niin hankalaksi mittasuhteiltaan, että koko liikkeen saapasvalikoimastakin vain yhdet menivät sekä pohkeesta kiinni, että olivat muutoin oikean kokoiset, en ymmärrä mille tikkujaloille ne medium pohkeiset saappaat on sitten suunniteltu :D. No jokatapauksessa valmennukseen sain ehjät kengät ja ne yhdet ainoat sopivan kokoiset saappaat lähtivät mun matkaan.

Hööks Trento saappaat

Eiväthän ne varsinaisesti ulkonäöltään mua kovinkaan hetkauta, mutta hööksin saappaiden hintaluokka on suhteellisen edullista joten ihan toimivat kapistukset varmasti siihen asti, että saan ne loppuun ajettua. Mulla on meinaa hieman sellainen fiilis, ettei ne tule kestämään välttämättä edes kovinkaan pitkään jokapäiväistä ratsastusta, kun kulumaa pohkeen kohdalla alkaa olla jo nyt jonkun verran. Kivat ja istuvat saappaathan nämä muutoin ovat ja tykkään kyllä sirosta jalkaosasta yksityiskohtineen. 

Myös mun ratsastushousujen tilanne on alkanut näyttää pikkuhiljaa hieman huonolta, osa hävinnyt kokonaan muuton yhteydessä ja suurin osa ei vaan enää istu, liian lyhyitä lahkeita tai liian kireitä mistä milloinkin, joten päätin vihdoin ostaa myös uudet housut n. puolen vuoden mietinnän jälkeen. Päädyin ostamaan sitten ihka ensimmäiset grippihousuni, kyllä kuulitte oikein, ensimmäiset. Mä tulen ratsastusmuodin suhteen varmaan pari vuotta jälkijunassa, mutta ainakin ymmärrän nyt miksi niistä tykätään, siis polvigripeistä. Sitä mä en edelleenkään ymmärrä miten joku pystyy hyppäämään koko paikka gripeillä, en kyllä varmaan haluaisi itse mennä kouluakaan sellaisilla. Makuasioitahan nämä tosin on, mutta itse olen paljon enemmän polvipaikkojen ystävä ja nämä uudet housut ovat olleet kyllä todella miellyttävät. 

Back 2 Back ratsastushousut

McKinley kevytuntuvatakki

En löytänyt ratsastusliikkeistä mitään kivaa välikausi takkia, mutta intersportista löysin sopivan hyvin istuvan kevytuntuvatakin vieläpä suht. järkevään hintaan. Mä olen niin kyllästynyt shoftshell takkeihin, että mun oli ihan pakko saada jokin hengittävämpää materiaalia oleva takki. Mulla on muutenkin todella vähän tallikäyttöön takkeja, joten tämä tuli kyllä tarpeeseen ja kaikenlisäksi tämä on todella mukava päällä liikkuessa.

Tälläistä tälläkertaa, voi olla että unohdinkin jotain, mutta tässä tuli ainakin suurimmaksi osaksi esiteltyä tavarat, jotka ovat olleet ainakin näkyvästi meillä käytössä.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Syksyisempää ulkoasua


Mua alkoi suuresti ahdistaa katsoa edellistä bannerin hökötystä, joten askartelin jotain niin yksinkertaista, etten voi epäonnistua. Jos oikein tarkasti katsotaan niin tämänkin hyppykuvan rajauksessa tosin on pieniä epäkohtia, mutta ei anneta niiden häiritä. 

Blogin värimaailma muuttui myös kertaheitolla syksyisemmäksi. Tämän sävyistä ulkoasua täällä ei ole koko blogin historian aikana nähtykään, mutta omaan silmään ainakin ihan toimiva kokonaisuus, ainakin edellistä parempi! Onhan meidän varusteiden yksityiskohtien väri myös oranssi, joten ehkä tämä on myös vuodenaikaa lukuunottamatta ihan asiaankuuluva värivalinta.

Kommenttiboksiin saa heittää mielipiteitä, risuja ja ruusuja. Lisäsin myös kyselyn sivupalkkiin, mutta epäilen hieman toimiiko se, edellisillä kerroilla bloggerin oma kysely ei ole nimittäin ollut erityisen yhteistyöhaluinen.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Syntymäpäivä kisat

kuva Sanna Ruotsalainen

Meillä oli tosiaan viikonloppuna piitkästä aikaa kisat, oman seuran seuramestaruudet kotikentällä, joissa hypättiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti verkkaluokkana 90/80 luokka ja toisena luokkana 120cm. Toisessa luokassa korkeus oli vapaavalintainen 100, 110 tai 120 ja samalla siinä ratkottiin seuran senioreiden estemerstaruus. Kisat ajoittuivat myöskin hauskana lisänä mun syntymäpäivään 1.10 ja täytinkin eilen pyöreitä, nimittäin 20!

Eikä muuten ollut alkuunkaan huono syntymäpäivä, verkkaluokassa ajeltiin sen verran vauhdikkaasti , (vaikka kovasti yritinkin hevosta jarrutella,) että saatiin 4 sija. 120cm luokassa saatiin uusinnasta 4vp puomista eikä päästy luokkapalkinnoille asti, mutta tulos oli seuran senioreiden paras ja voitettiin  sitten sennukultaa! Fiilikset oli suhteellisen hyvät näiden ratojen jäljiltä jo ilman ruusukkeitakin. 


Tässä video ensimmäisestä radasta. Hilma oli melkoisen innoissaan päästessään kisaradalle ja sainkin jarrutella sitä lähes koko radan ajan, sillä tarkoituksena ei todellakaan ollut kaahata ja parhaat paukut oli tarkoitus säästellä jälkimmäiseen luokkaan. Onneksi kuitenkin hypättiin pienempi luokka alle, sillä suoriltaan Hilma olisi saattanut olla liian malttamaton ja innokas vaativampaan luokkaan. Muutenkin oli ihan kiva käydä pitkästä aikaa hyppäämässä helppo rata, viimeksi meidän 110cm ratahan tosiaan päätyi siihen, että Hilma kielti ulos, joten ehkä tämä oli molemmille sopiva pään nollaus väliin, ettei etenkin kuskia jännitä liikaa seuraavassa luokassa.


Tamma oli jo lähtöaikeissa kun oma rusetti oli ripustettu ja ilme sen mukainen että tympii seisoa vielä :D.. c. Sanna Ruotsalainen


Tämä 120cm luokkahan oli meille molemmille ensimmäinen laatuaan. Siitäkin on jo aikaa, kun ollaan 115cm luokkia hypätty eikä niitäkään ole vielä montaa alla, joten tyytyväinen olen kyllä, vaikka sarja olikin mitä oli ja yksi puomi uusinnasta otettiin matkaan. Erityisesti hyvä fiilis jäi siitä, että mulla oli radalla varma olo. Edettiin tarpeeksi ja tehtävät tuntui helpoilta, vaikka muutamia mokia mukaan mahtuikin, ne eivät onnistuneet sekoittamaan pakkaa niin paljon, etteikö niistä olisi selvitty. Sarjalle tullessa kontrolli oli hieman hukassa linjan jäljiltä jonka päätin ratsastaa viidellä laukalla vähän enemmän eteen ja tämän takia tulin huonosti sarjalle sisään. Tein tilanteen Hilman kannalta hieman mahdottomaksi venyä sarja yhteen askeleeseen, mutta se onneksi selvitti tilanteen hyvin sarjanväliin lisätystä puolikkaasta askeleesta huolimatta.

Ja tuo hevonen on kyllä aivan varmasti paras syntymäpäivälahja, jonka olen koskaan saanut, vaikka se onkin nyt jo 5 vuoden takainen lahja. Ja kisaradoilla sen yhtiestyöhalukkuus oli paras syntymäpäivälahja mitä se pystyi mulle antamaan. Hilmalle sen käytöksestä kyllä kisoissa ja kisapäivänä muutenkin täysi kymppi! Se ei häslännyt tai töhöillyt mitään ylimääräistä, vaikka se ei nyt hetkeen ole kisatunnelmiin taas päässytkään ja sitäkin varmasti hieman jännitti. Tästä on siis taas erittäin hyvä jatkaa, antaa kummasti motivaatiota tälläiset päivät! Toivottavasti päästäänkin vielä starttaamaan jotakin alkavalla hallikaudella :).

c. Sanna Ruotsalainen






keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Muistitko olla läsnä?


Monesti tulee vaadittua hevoselta paljon ja sen halutaan suorittavan aina parhaansa mukaan, mutta muistitko olla viimeksi itse läsnä ratsastaessasi? Pohdiskelin aihetta ehkä viime viikolla, kun olin lähdössä tallita ei niin onnistuneen ratsastuksen jälkeen. Joskus arkiset asiat jäävät tallilla pyörimään päähän, eikä välttämättä muista tai tajua olla hevoselle kovinkaan läsnä edes sen muutaman tunnin ajan jotka päivästään yleensä tallilla viettää.

Tarkoitan nyt läsnäolemisella sitä, että on myös henkisesti ja ajatuksella mukana, ei ainoastaan paikalla. Voin itse tunnustaa ajatusteni harhailevan usein jossain ihan muualla, kuin siinä mitä teen. Ratsastuksessa perusasiat on mulle näiden ratsastuvuosien jälkeen niin itestäänselvyys, että joskus melkein häkellyn siitä, kun alan oikeasti miettimään, mitä apuja käytin tiettyyn asiaan, ja alkaa tuntua että Hilma taitaa toimia ajatuksen voimalla. Siis oikeasti, jos ajatellaan vaikka kääntymistä, niin kyllähän se kääntyy sinne minne ajattelen meidän olevan menossa, vaikka en muuttaisi juuri mitään selässä ollessani, ja vaikka oma keskittymiseni olisi koirassa kentän laidalla tai puhelimessa alkukäyntien aikana.


Asiaa pohdittuani olen tietysti yrittänyt ratsastaa kevyemmätkin päivät ajatuksella, oikeasti miettien mitä teen. Tottakai muulloinkin, mutta viimeaikoina olen yrittänyt erityisesti paneutua siihen, että olen hevosen kanssa samassa paikassa ja samassa ajassa. Samalla olen yrittänyt löytää lisää fiilistä mukaan touhuun. Siitä pääsemmekin aasinsillan kautta toiseen aiheeseen, joka mua on mietityttänyt jonkin aikaa. Kun on halua ratsastaa, hypätä ja kehittyä, mutta fiilis puuttuu itse tekemisestä. Etenkin valmennuksissa olen keskittynyt aivan liikaa onnistumiseen, kaikki tähtäimet ja keskittyminen on nimenomaan onnistumisessa ja lopputuloksessa ei lainkaan itse suorittamisessa. 

Ja kyllä, se turhauttaa kun on itse psyykannyt itsensä siihen, että on täysillä menossa ja haluaa panostaa tekemisen laatuun oikeasti, mutta hevosella on on ihan eri moodi. Eiköhän kaikille nämäkin päivät ole varsin tuttuja. Silloin olisi kuitenkin aika katsoa peiliin ja muistaa ne hetket kun omat ajatukset ovat harhailleet päivän kauppalistassa treenien aikana, jokunen apu on epähuomiossa jäänyt epäselväksi, hommat ei suju aivan suunnitelmien mukaan ja siitäkin turhaannutaan hevosen selässä syyttä. Tai ehkä puhun vain omasta puolestani, mutta yhtälailla hevosta turhauttaa se, että siltä vaaditaan sinneppäin eikä olla kuitenkaan itse menossa mukana. Ehkä jokunen puksutin saattaa olla siitä jopa tyytyväinen, ettei aina tarvitse miettiä jokaista askeltaan, mutta noin yleisesti, ratsastuksen pitäisi olla jatkuvaa vuorovaikutusta ja yhteistyötä. 

Jos palataan sitten vielä takaisin siihen kadonneeseen fiilikseen, niin oikeastaan jo tiivistinkin ajatuksen siitä, mikä oli pielessä. Ei se määränpää, vaan se matka. Nimenomaan se tekeminen. Ei pitäisi olla kyse pelkästä lopputuloksesta, silloin kadottaa tekemisen ilon. Ja kyllähän mä tykkään hypätä, samoin mun hevonen, kunhan hommasta ei tehdä pakko puurtamista sillekkään. Eli mitään ongelmaahan tässä ei koskaan olisi ollutkaan, jos niitä ei itse aiheutettaisi turhalla miettimisellä. 



Postauksen kuvituksena toimi tämän viikkoiset itsenäiset valmistelutreenit viikonlopun seuramestaruuksia varten, joihin ilmottauduin. Hilmahan tosiaan oli hieman villi kohdatessaan erikoisesteitä omalla kentällä ja otti sitten heti ensimmäiselle verkkaesteelle niin vauhdikkaan kiellon, että sai mut pitkästä aikaa tiputettua. Nilkka otti siinä samalla vähän osumaa, mutta pystyin kuitenkin vielä hyppäämään ja muutamien kieltojen ja muiden tuhmailujen jälkeen saatiin loppujen lopuksi onnistuneet treenit kisojen alle. Nyt koitetaan parannella turvonnut nilkka pikaisesti kisakuntoon :/. 

Muita kuulumisia koitan myös mahdollisesti päivitellä, kun on aikaa :)!

tiistai 29. elokuuta 2017

Uusia tuulia


Viikonloppuna kuvailin melko pitkästä aikaa itse. Kohteena tosin vähän poikkeavammin oma hevonen koulvalmennuksessa. Monille varmaan herää kysymysmerkki pään päälle siitä, miksi olin kuvaaja. Hilmalla on tallipaikan vaihdon jälkeen ollut vähän useampia liikuttajia. Sen lisäksi että Satu ja Benny ovat menneet sillä silloin tällöin, myös Sanna on liikuttanut Hilmaa n. 1-2 kertaa viikossa vähän itse kenenkin aikatauluista riippuen. Sannalla ei siis tällähetkellä ole omaa hevosta ja ratsastelee aika paljon muiden hevosilla. Viime viikonloppuna Mini Wahlberg oli pitämässä muutamia valmennuksia, joihin Sanna osallistui Hilmalla ja tämän postauksen materiaali onkin peräisin valmennuksen toiselta päivältä. 

Sanna treenailee Hilman kanssa siis vain sileällä, ja kokeneemman koulukuskin ratsastus onkin ollut mulle ja hevoselle vain etu. Sannan ratsatsus ja hevosten käsittely ylipäätään on ihailtavan rauhallista ja Hilma on työskennellyt hänen kanssaan hyvin mielellään. Mukavahan näitäkin valmennuksia oli seurata, kun harvemmin hevostaan näkee maastakäsin itse ja useimmiten en välttämättä käy tallilla ollenkaan samana päivänä, kun Sanna liikuttaa Hilman. 

Mini painotti valmennuksessaan paljon sitä, kuinka hevosen tulisi liikkua ja millä lihaksilla sen kuuluisi työskennellä saavuttaakseen oikea liike. Vahva paino oli myös siinä, että kovalla vauhdilla hevonen ei voi työskennellä oikein, vaan sen selkälihakset ns. lukkiutuvat. Harjoituksissa siis pyrittiin saamaan hevosta kokoamaan ja kannattelemaan itseään oikein. Mini myös pyrki paljon opetuksessaan siihen, että hevosen täytyy itse keksiä ratkaisuja siihen, kuinka sen tulee suorittaa tehtävää. Hevosta ei siis jätetty yksin, vaan enemmänkin aina välillä rauhaan työskentelemään ja hakeutumaan itse oikeaa tapaa kohti.


Paljon enempää en itse valmennuksen sisältöön aijo kuitenkaan pureutua, sillä en kuitenkaan itse tehtäviä ollut suorittamassa. Ero kahden päivän valmennuksilla oli kuitenkin lähes kuin yöllä ja päivällä. Ensimmäisenä päivänä Hilma oli hieman mitäänsanomaton, se suoritti kyllä ihan kelvollisesti, mutta melko tyypilliseltä estehevoselta ongelmineen se varmasti vaikutti. Seuraavana päivänä hevonen kuitenkin todisti pystyvänsä, kunhan vain haluaa ja valmentaja olikin melko ällikällä lyöty. Tokaisin siinä sitten vain, että se on tamma.. mistä vitsailtiinkin sitten, että oreja ja ruunia täytyy käskeä, tammalle täytyy lähettää 3 osainen anomus etukäteen. Eli toisen päivän suorittaminen hevosen osalta oli hyvin positiivinen yllätys kaikille. Mini jossain vaiheessa sanoikin Sannalle, että voit tehdä tämän kanssa mitä vaan, kunhan sen etupäähän saadaan vähän lisää kokoavia lihaksia.

Täytyy kyllä myöntää. että itsekkin jossain vaiheessa kysyin äitiltä, että otinkohan sittenkään oikeaa hevosta tarhasta. Oli vähän yllätys itsellekkin nähdä miten levollisena Hilma suoritti tehtäviä ja etenkin miten hyvää ravia se osasi esittää. Työskentelyn seuraamisesta sai kuitenkin aika hyvin irti myös katsojana ja ideaa siihen miten tuota ravia saisi siitä enemmänkin ulos. Omaan sileäntyöskentelyynkin sai siis napattua hyvin vinkkejä ja Mini myös avasikin ajatuksiaan välillä myös enemmän meille katsojille suunnatusti.





Tämä parivaljakko on menossa myös tuleviin KuoRin 1-tason koulukisoihin ja varmasti jatkossakin saa hevosta koulukarkeloihin lainaan, joten vilahduksia Sannan ja Hilman treeneistä saattaa jatkossakin blogissa jossain määrin esiintyä :). Kisat ovat siis 2 viikon päästä ja luokkina siellä HeB ja hevosen ensimmäinen HeA. Pidetään peukut pystyssä, että Hilma on siellä yhtä hyvä ja järkevä kuin meidän viimeisimpien koulukisojen ensimmäisessä luokassa! Alla vielä pätkiä treeneistä pienen videokoosteen muodossa.